It is on my list: Kenia

Matka Keniaan alkoi viime sunnuntaina. Ensinnäkin meillä oli sama bussi millä ollaan kuljettu kokoajan täällä. No bussiin piti mahtua laukut + tupla määrä ihmisiä. No siltä siellä sitten tuntuikin.

Matkaan meillä oli varattu 8h. Kenian rajan ylitettyä kello alkoi olla jo sen verran että alkoi tulla pimeä. Pimeällä ei ole kovin turvallista liikkua, ei edes välttämättä autolla. Rajan jälkeen poliisi pysäytti bussin ja vaati rahaa. Rahaa ei annettu, niin poliisi tuli autoon sisälle ja osoitteli kaikkia taskulampulla ja valitti kun ei käytetty turvavöitä, koska niitä ei ollu. Rahaa ei edelleenkään annettu, koska ne pyysi jotain todella älyttömän suurta summaa. Kuski meni ulos juttelemaan poliiseille ja matka jatkui.

Huokaistiin helpotuksesta ja pääsin vielä sanomasta että onneksi ollaan perillä kohta, johon opettaja kuittasi että hän uskoo sen vasta sitten kuin istuu omassa hotellihuoneessaan. No eihän se sitten mennytkään niin kuin Strömössä, vaan meidän autosta hajosi. Auto jätti meidät niin köyhälle ja huumehörhöiselle paikalle, jossa orvot lapset tukkivat ovista ja ikkunoista sisään. Voin kertoa että siinä alkoi kyllä jo aika paljon pelottaa. Kuski yritti lisätä ilmeisesti jäähdyttimeen nestettä jne. mutta auto ei lähtenyt käyntiin. Jonkun tunnin odottelun jälkeen auto starttasi ja päästiin sellaisellakin kenguru pensalla liikkeelle että tavarat ja ties mikä lenteli autossa. Haha. Siinä pelkokin jäi naurulle kakkoseksi. Bussi liikkui varmaan viitisen kilometriä, johon taas jäätiin. Siitä meitä sitten tuli hakemaan toinen bussi ja tavaroiden roudaus toiseen autoon alkoi. Matkaan meni vain 12h. No loppu hyvin , kaikki hyvin. Päästiin perille ja saatiin ruokaa.

Maanantaina meillä alkoi intensiivikurssi , jossa on ollut paljon esityksiä ja jossa myös me jouduttiin esittää opiskelija elämästä suomessa. Viikko on mennyt tosi nopeasti, koska ollaan istuttu sisällä 8 – 16, jonka jälkeen käyty vain syömässä ja sitten takasin hotellille.

Nyt tuli päätös että joudutaan jäämään Keniaan kolmeksi viikoksi. No toisaalta se on ihan kiva, että näkee vähä enemmän Afrikkaa. Kaikilla kuitenkin kova hinku takaisin Ugandaan. Toivottavasti uusia Marburg tai Ebola tapauksia ei ilmaannu, että päästään takaisin.

Tänään meillä oli ohjelmassa Museo käynti. No en nyt niinkään sitä sanoisi museoksi, mutta yhdessä pienessä hökkelissä oli metsästys välineitä, päähineitä ja täytettyjä eläimiä, toisessa hökkelissä oli kaloja akvaariossa ja ulkona oli vielä kilpikonnia ja käärmeitä.