Back in kampala

Viimeviikolla kun aloitettiin työt Mpigissä, niin maanantaina meidät vastaan ottanut lääkäri Jubilee kertoi että yksi hänen kollegansa oli juuri kuollut. Tällä kyseisellä kollegalla oli Ebolan oireet, mutta se oltiin testattu ja Ebola se ei ollut.  Kollega haudattiin ja Jubilee osallistui hautajaisiin. Täällä hautajaisissa on siis tapana koskea vielä kuollutta ihmistä ja hyvästellä siten.

Viikon työskentelyn jälkeen Lauantaina päivällä lääkäri Jubilee halusi nähdä meidät kaikki ja kertoi että Hänen Kollegansa oli kuollut ebolan sisar virukseen Marburgin virukseen. 

Kampalasta Uganda virus Research institutesta tulivat keskustelemaan asiasta meidän kanssa ja kertoi että kaikki jotka ovat potilaan kanssa olleet kosketuksissa, niin ovat tarkkailussa.  Joten Jubilee ja suuri osa terveyskeskuksen henkilökuntaa on tarkkailussa viimeisestä kosketuksesta lähtien 21 päivää. Jubilee ja virus asiantuntijat olivat sitä mieltä, että luultavasti on turvallista jatkaa harjoittelua täällä, kun huolehtii siitä että käyttää hanskoja jokaisessa potilaskosketuksessa. .

nooo turvallisin mielin lähdettiin vielä tutustumaan mpanga metsään ja rumpujen valmistus paikkaan.

Rumpu paikassa oli varmasti koko kylä katsomassa, kun Mzungut saapuu ja meille myös pidettiin musiikki esitys mikä oli ihan mahtava. 

Illalla sitten alettiin lukemaan netistä Marburg viruksesta ja alkoi sen verran kuumottamaan että laitettiin suomeen opettajille viestiä että mitä meidän pitäisi nyt tehdä. Sieltä tuli ohjeet että mahdollisimman nopeasti siirto kampalaan, liian suuri riski olla mpigissä.

Sunnuntaina aamulla oltiin kirkossa, jossa meidät toivotettiin tervetulleeksi mpigiin , lounaan jälkeen suunnitelmissa oli lähteä päiväntasaajalle , koska meidät siirrettäisiin maanantaina Kampalaan. No kukaan ei kuitenkaan ollut muistanut kertoa meille ja juuri kun oltiin lähdössä päiväntasaajalle taksilla, niin meidän oma koulun kuski saapui hakemaan meitä. Mikä tuuri että ei oltu ehditty lähteä vielä!  Hirveällä kiireellä pakattiin laukut ja meidän kuski lupasi viedä meidät vielä päiväntasaajalle, krokotiili puistoon ja siinä samassa victoriajärvelle. How good is that! Ilmanen reissu taas !

Meillä on siis nyt kielto olla töissä sairaalassa, joten tämä viikko on pyhitetty kirjallisille tehtäville.

Maanantai taas meni siihen että luettiin tietoa kyseisestä viruksesta ja kaikilla alkoi olla jo niitä oireita :D pyydettiin että jos meidät voitaisiin testata. Tiistaina oltiin yliopistolla kuulemassa vielä lisää Marburg viruksesta. Siellä oli lääkäri  ja joku toinen koulun työntekijä joka on irlantilainen ja he kertoi että ihan turha testata, jos ei ole kunnolla niitä oireita. Pienet flunssan oireet ei riitä.  No suomessa tähän on jo nyt reagoitu sillä tavalla että meidät ollaan lähettämässä takaisin kotiin.. Mikä on tietenkin ymmärrettävää.. Ihan järkyttyneenä vuodatettiin krokotiilin kyyneliä ja kerrottiin että kotiin ei haluta vielä lähteä. . Mahdollisesti omalla vastuulla kuitenkin saisi jäädä, jos nyt käy niin että kotiin lähtö käsky tulisi. Kysyttiin Irlantilaisen mielipide, ja hän sanoi että on ihan turvallista jäädä, mutta on huolehdittava käsien pesusta ja desinfioinnista huolellisesti. Sekä se riippuu siitä että alkaako virus levitä vai saadaanko se kuriin. Nyt tarkkailussa on 100 ihmistä ja ilmeisesti noin 14 ihmisellä on tullut viruksen oireita mutta tänään lehdessä luki että ainakin 11 tulosta oli negatiivista. Eli toivotaan että tartuntoja ei ole tullut, vaan saadaan jatkaa harjoittelua täällä.

Sunnuntaina meillä olisi tarkoitus lähteä Keniaan intensiivikurssille mutta ilmeisesti sekään nyt ei ole ihan varmaa saadaanko me sinnekään lähteä..  Nyt vain odotellaan sitten lisä infoa suomesta…