maanantai 15. joulukuuta 2014

Zanzibar

Ensimmäisenä etappina meillä zanzeilla oli paje. Rantalomakohde niinkun arvata saattaa. Saavuttiin pimeän tullen lentokentälle ja siitä vielä tunnin ralliautomatka rannikolle.

Kiva pieni bungalovi hienolla merinäköalalla. Ainakin niin luultiin. Meillä Oli räsysimmän näköinen hökkeli, jossa oli parikerrossänky. Wc tila oli ihan taivas alla, joka oli aika huvittavaa. Hiiriä kävi kylässä ja jopa rikkoi outin repun hamutessaan pähkinöitä. KIVA.






Aamupala oli oikein kiva. Hedelmiä ja chapattia ja keitettyä kananmunia. Maistui. Huvittavaa oli kuitenkin se että ne toi yhtenä aamuna kiireellä aamupalaa kun oltiin sitä huikittu terassilta niin munat oli vielä vedenkeittimessä. Tottahan ne nyt sielä samallalailla keittyy.




Ensimmäiset päivät otettiin hyvini rennossti..




Sitten mentiin delffiinien kanssa uimaan. Ensin meinasin jäädä kokonaan pois koko reissulta kun aattelin että tuskin päästään oikeesti lähelle jne. Mutta siis niiin mahtava reissu. Veneellä ajettiin vähän delffiinien eteen kauemmas ja hypättiin veteen ja snorklailtiin ja ne delffiinit oikeesti oli ihan käven ulottuvilla. Oli miletöntä. Eniten harmittaa vain se että meidän matkanjärjestäjä ei koskaan tuonut meille kuvia, jotka otettiin veden alla. No oli arvattavaakin, koska se oli muutenki huijari.








matkanvarrelta napsittuja kuvia




Suomen itsenäisyyspäivä



pyöräreissu








Blue safari. Eli snorklaus ja saarien kiertely reissu ja purjehtien takaisin.













stonetown





Vihdoinkin oon käynyt myös siellä missä pippuri kasvaa. jee


vähä alkoi lapsettaa ja tehtiin hiekasta ensin kameli ja sen jälkeen piti tehdä vielä hiekkaenkeliä



suppausta. ekaa kertaa ja tätä lisää. Haluun mökille tollasen laudan millä pääsen suppaileen.



Viimesiä viedään



Kolme mahtavaa kuukautta takana. ihan mielettömiä muistoja. Kiitos ihanat naiset ja kaikki muutkin.  IT IS TIME TO GO HOME NOW

maanantai 1. joulukuuta 2014

Sick / Homesick

Kuukauden sairastelun jälkeen voin kertoo että aika siistiä tietää miltä tuntuu olla taas terve, tai semi terve.

Nuha ja kurkkukipu alkoi heti kun päästiin Keniasta takaisin Ugandaan. 1,5 viikkoa flunssassa olon jälkeen palattiin takaisin maaseudulle Mpigiin harjoitteluun. Päivän ehdin olla harjoittelussa kun iski korkea kuume. Mulla ei edes ikinä kuume suomessakaan nouse yli 37.5 , ja kestää max kaksi päivää,  mutta nyt sitten 38.7. Yöllä kun mittasin kuumeen hiukan alkoi kuumottamaan että onko mulla Malaria vai olisko kuitenki Ebola tai Marburg :D

Aamulla kuitenkin kuume oli taas laskenut ihan normaaliksi. Lääkäri Jubilee passitti saman tien malaria testeihin, mutta sitä ei ollut. Jubilee määräsi antibiootin yskään ja lähetti meidät takaisin kampalaan, koska ei osannut hoitaa mua ja kai sitä vähän jännittikin että mikä mulla on jos ei kerran malaria.



Kampalassa IHK:lla eli meidän koulun sairaalassa menin jälleen lääkärin vastaanotolle. Ensimmäisenä mut kirjattiin sisälle järjestelmään, täällä IHK:lla on oikeen tietokoneet ja pelit ja vehkeet käytössä, eli vähä parempi sairaala. Sitten piti ensin käydä maksamassa Lääkäri maksu joka oli 20.000 eli n 6e.  Sen jälkeen hoitaja otti huoneeseen ja mittasi verenpaineen ja kuumeen. No kuumetta edelleen 37.5. Lääkäri otti seuraavaksi vastaanotolle ja kyseli muutamia asioita jonka jälkeen määräsi uudelleen malaria testiin ja PVK tarkistettiin.

Ennen labraan pääsyä piti jälleen maksaa labrakokeiden hinta mikä oli 10.000 eli joku 3e., jonka jälkeen mentiin pieneen huoneeseen jossa ihan siisteillä vehkeillä otettiin verta. Labra tuloksia piti jäädä odottelemaan ja niissä kesti 1,5h, jonka jälkeen taas lääkäri otti vastaan.

Kaikki labrat kunnossa. Lääkäri määräsi yskänlääkettä ja tulehduskipulääkkeitä.  Kuume jatkui viikon verran ja nyt kaikki taas kunnossa.

Sairaala apteekista hain lääkkeet jotka taas piti käydä maksamassa eri paikkaan että saan vietyä takaisin kuitin että saan lääkkeet. Huh, kaikki menee niiiin monen mutkan kautta aina.



Maanantaina palattiin jälleen takaisin Mpigiin, eli maaseudulle. Tiistaina ensimmäistä päivää jälleen harjoitteluun. Pari ensimmäistä tuntia menikin hienosti, kunnes pyörryin. Oikeesti. Kerran olen ennemmin pienenpänä pyörtynyt ja nyt mun piti sekin kokea täällä. HUOH. No ei siinä mitää heräsin siihen kun makasin äitiys osaston sängyllä ja mua pällisteltiin :D Lääkäri tuli mittaamaan verenpaineen ja se oli ok.




Seuraavat harkkapäivät on mennyt ihan ok, mutta edelleen heikko olo. Onneksi on ollut viikonloppu niin on saanu levätä. Ei kuitenkaan ihan täysin terveenä oo viittiny pysyä vaan eilen vielä oksensin. Oikeesti, voi tätä koti-ikävän määrää kun on täällä kipeenä.

Onneksi harjoittelut on nyt ohi ja Zanzibar kutsuu torstaina!!