Orientaatio

Kiirettä pukkaa, Kiirettä pukkaa!

Orientaatioviikko alkoi matkalla Caring handsiin, joka on järjestö jossa tehdään koruja käsin ja niitä myydään ja niistä saaduilla tuotoilla autetaan slummissa asuvia. Tässä Caring handsin toiminnassa on mukana suomalainen nainen Milla, joka on ollut toiminnassa mukana jo parikymmentä vuotta.

Caring handsin jälkeen olimme menossa jonnekkin, ja lopulta löysimme itsemme suomalaisen vähän vanhemman pariskunnan oventakaa?! Kukaan meistä ei ollut tiennyt tästä asiasta mitään ja oltiin kaikki yhtä hämmästyneistä tapahtuneesta. 

Pariskunta joka tavattiin on ollut 80-luvulta saakka Ugandassa lähteystyössä.  Pirkko on työskennellyt sairaanhoitajana ja Martti raamatun opettajana. Oli ihan mieletöntä kuulla niiden kokemuksia ja vinkkejä Ugandasta.

Tiistaina vuorossa oli maaseudulla oleva Kiwoko hospital. Matka alkoi aamulla kahdeksan tienoilla ja Kiwokoon matkaa oli n 80-90 km ja aikaa siihen meni 3h . Matkalla hiekkatiellä kerran piti pysähtyä ja vähän peruutella koska tie oli liian huonossa kunnossa että vastaantulevat ei päässyt ollenkaan ohitse. 

Kiwokon sairaala on irlantilaisten perustama sairaala ja paikka on tosi uskonnollinen. Polvet ja olkapäät piti olla visusti piilossa. Nainen joka meille näytti sairaalaa ja sen ympäristöä huomautti myös että housut tai caprit eivät myöskään ole kovin hyväksyttävä vaate täällä.

Bussi kuljetus Kiwokosta Kampalaan ei kuitenkaan taaskaan sujunut aivan mutkattomasti vaan alkumatkasta meidän bussi ylikuumeni ja autosta pääsi kunnon savut pihalle.  Onneksi kuitenkin sellaiseen paikkaan jossa oli pikku putiikkeja tien reunustalla. Paikallisilla oli paljon ihmeteltävää kun 8 valkosta naista nousee bussista pois ja joutuu hengailla tienreunustalla tunnin jos toisenkin.

Lopulta matka kuitenkin jatkui ja päästiin perille IHSU:n toisella kampukselle. Yliopiston kampuksella meidät kierrätettiin jokaisen opettajan ja sihteerin jos toisenkin toimistohuoneet läpi.

Keskiviikkona vuorossa oli Rotom.  Rotom on vanhusten kotipalvelua tekevä paikka. Rotomista mentiin Elisabethin eli meidän mukana olevan Ugandalaisen opettajan johdolla syömään paikallista ruokaa. Voin kertoa että tällä kertaa katukeittiö ruoka ei maistunut, ei sitten yhtään eikä kellekään meistä suomalaisista.

Tänään eli torstaina meillä oltiin loving hearts babies orpokodissa ja kehitysvammaisten koulussa tutustumassa.  Orpokodissa oli 2 viikkoinen lapsi nuorin ja vanhin 3 vuotta. Aivan valloittava paikka, lapset istuivat vain tyytyväisinä sylissä ja ihmettelivät ja nauttivat meidän antamista haleista ja hellyydestä. Tänne mahdollisesti edes viikoksi harjoitteluun?!

Kehitysvammaisten koulussa tai koulukodissa oli 6 vuotta oli nuorin ja 25-vuotta vanhin. Koulussa ollaan 3kk jonka jälkeen 1kk loma kotona jos vanhemmat hakevat kotilomalle.

Huomenna meillä on vielä matka Mpigiin, jossa on sairaala ja jossa luultavasti maanantaina aloitan kirurgian harjoittelun. Jännittävää!