Nurset

Eilen alkoi tosiaan työharjoittelu täällä Mpigissä. Aamulla klo. 9.00 tavattiin lääkäri Jubilee, jonka kanssa katsottiin harjoittelun tavoitteet ja harjoittelu paikat. 

Tämän jälkeen meidät ohjattiin sinin kanssa HIV-klinikalle. Klinikalle päästyä ensimmäiseltä hoitajan näköiseltä tyypiltä kysyttiin, että mitä voitaisiin tehdä, niin me päästiin oikein arkistoimaan papereita. haha. No sitä kun oltiin hetken tehty niin päästiin Lääkärin huoneeseen josta se ohjas meidät suoraan johonkin toiseen huoneeseen, jossa laskettiin lääkkeitä purkista pussiin :D Siinä oli meidän ensimmäisen päivän työt.

Tänään päivä alkoi klo. 8.00. Meillä on joka aamu joku tunnin luento ja aiheita on monia kuten muun muassa  Ebola, malaria, trooppiset sairaudet, Abortit, HIvi/Aids, kolera jne.

Tämänpäiväisen  mielenterveysluennon jälkeen mentiin Sinin kanssa yleis- osastolle , jossa oli miesten, naisten ja lasten huoneet. Siellä päästiin lääkärin kierrolle, joka kesti n.5 min ja sen jälkeen hoitaja selitti meille jotain potilaista ja käski tulla takaisin 2h päästä, kun aletaan antaa suonensisäisiä antibiootteja potilaille. 2h me sitten oltiin Laboratoriossa, joka oli kanssa näky. Siellä vain nojailtiin yhdessä huoneessa seinään ja katsottiin  kun hoitaja otti malaria ja HIV pikatestejä sekä puhui lugandaa asiakkaiden kanssa.

Viimeinen tunti kuitenkin tästä harjoittelupäivästä oli antoisia ja päästiin antamaan lapsille suonensisäisiä antibiootteja. Saatiin edes vähän kosketusta hoitotyöhön ja ehkä jokapäivä päästään tekeen aina vähän enemmän.

yhdelle tätyskälleni vielä kiitos työasuista, kovassa käytössä on 

Meillä suhteellisen rennosti työpäivät täällä kestää n. 4-6 h, jonka jälkeen aikaa jää sitten muuhunkin... 

viikonloppu

Viikonloppu vietetty juhlistaen ja auringon oton merkeissä. Nyt on aika palata arkeen ja alottaa maanantaina työharjoittelu.

Kaikki luutavasti kuumeisesti miettii miten ihmeesäs uskalletaan lähtee Kampalan yö elämään. NO meillä oli mukana suomalainen Sanna, joka on aiemmin ollut täälä vaihdossa ja käynyt sen jälkeen täällä 4 kertaa ja on saanut paljon ystäviä, joten sen matkassa oltiin.

 No mutta nyt kyyti tulee ihan just joten kiitos kampala ja red chilli hostelli, nyt nokka kohti Mpigiä!

Orientaatio

Kiirettä pukkaa, Kiirettä pukkaa!

Orientaatioviikko alkoi matkalla Caring handsiin, joka on järjestö jossa tehdään koruja käsin ja niitä myydään ja niistä saaduilla tuotoilla autetaan slummissa asuvia. Tässä Caring handsin toiminnassa on mukana suomalainen nainen Milla, joka on ollut toiminnassa mukana jo parikymmentä vuotta.

Caring handsin jälkeen olimme menossa jonnekkin, ja lopulta löysimme itsemme suomalaisen vähän vanhemman pariskunnan oventakaa?! Kukaan meistä ei ollut tiennyt tästä asiasta mitään ja oltiin kaikki yhtä hämmästyneistä tapahtuneesta. 

Pariskunta joka tavattiin on ollut 80-luvulta saakka Ugandassa lähteystyössä.  Pirkko on työskennellyt sairaanhoitajana ja Martti raamatun opettajana. Oli ihan mieletöntä kuulla niiden kokemuksia ja vinkkejä Ugandasta.

Tiistaina vuorossa oli maaseudulla oleva Kiwoko hospital. Matka alkoi aamulla kahdeksan tienoilla ja Kiwokoon matkaa oli n 80-90 km ja aikaa siihen meni 3h . Matkalla hiekkatiellä kerran piti pysähtyä ja vähän peruutella koska tie oli liian huonossa kunnossa että vastaantulevat ei päässyt ollenkaan ohitse. 

Kiwokon sairaala on irlantilaisten perustama sairaala ja paikka on tosi uskonnollinen. Polvet ja olkapäät piti olla visusti piilossa. Nainen joka meille näytti sairaalaa ja sen ympäristöä huomautti myös että housut tai caprit eivät myöskään ole kovin hyväksyttävä vaate täällä.

Bussi kuljetus Kiwokosta Kampalaan ei kuitenkaan taaskaan sujunut aivan mutkattomasti vaan alkumatkasta meidän bussi ylikuumeni ja autosta pääsi kunnon savut pihalle.  Onneksi kuitenkin sellaiseen paikkaan jossa oli pikku putiikkeja tien reunustalla. Paikallisilla oli paljon ihmeteltävää kun 8 valkosta naista nousee bussista pois ja joutuu hengailla tienreunustalla tunnin jos toisenkin.

Lopulta matka kuitenkin jatkui ja päästiin perille IHSU:n toisella kampukselle. Yliopiston kampuksella meidät kierrätettiin jokaisen opettajan ja sihteerin jos toisenkin toimistohuoneet läpi.

Keskiviikkona vuorossa oli Rotom.  Rotom on vanhusten kotipalvelua tekevä paikka. Rotomista mentiin Elisabethin eli meidän mukana olevan Ugandalaisen opettajan johdolla syömään paikallista ruokaa. Voin kertoa että tällä kertaa katukeittiö ruoka ei maistunut, ei sitten yhtään eikä kellekään meistä suomalaisista.

Tänään eli torstaina meillä oltiin loving hearts babies orpokodissa ja kehitysvammaisten koulussa tutustumassa.  Orpokodissa oli 2 viikkoinen lapsi nuorin ja vanhin 3 vuotta. Aivan valloittava paikka, lapset istuivat vain tyytyväisinä sylissä ja ihmettelivät ja nauttivat meidän antamista haleista ja hellyydestä. Tänne mahdollisesti edes viikoksi harjoitteluun?!

Kehitysvammaisten koulussa tai koulukodissa oli 6 vuotta oli nuorin ja 25-vuotta vanhin. Koulussa ollaan 3kk jonka jälkeen 1kk loma kotona jos vanhemmat hakevat kotilomalle.

Huomenna meillä on vielä matka Mpigiin, jossa on sairaala ja jossa luultavasti maanantaina aloitan kirurgian harjoittelun. Jännittävää!

Perillä

Mieletöntä, ollaan perillä Ugandassa, Kampalassa.

Torstai illalla lentokentällä meitä odotteli 15 miestä hymy huulilla kyltti kädessä. Lentokentältä matkaan hostellille ( red chilliin ) piti kestää n 20-30 minuuttia. Matkaan kuitenkin kului 3h, koska päätettiin pysähtyä kauppaan ostamaan vettä sekä eksyttiin matkalla muutaman kerran! No lopulta oltiin paikanpäällä klo 02.00 aikoihin.

Seuraavana aamuna eli perjantaina oltiin sovittu aika, että yliopistolta tullaan hakemaan meidät klo 10.00 aikoihin sinne tutustumaan. Heräiltiin vähäisten yöunien jälkeen 8, että ehdittiin suihkuun ja aamupalalle. Kymmeneltä ei ketään vielä näkynyt missään eikä seuraavaan tuntiin eikä sitten vielä seuraavaankaan tuntiin. Päätettiin laittaa bikinit päälle ja mennä uima- altaalle odottelemaan ja paistattelemaan päivää. Lopulta kyyti saapui klo 13.00

Matka yliopistolle alkoi hienosti.. ajettiin noin 500m möykkyistä hiekkatietä, jonka jälkeen lyhyesti sanottuna auto tuli vastaan ja meidän kuski ajoi liian lähellä niin osuttiin sitten kyseisen autoon, jonka vasen perävalo meni rikki. Sitä selvitellessä taas odotettiin autossa tunti.

Yliopistolle saavuttua meille esiteltiin paikkoja ja saatiin hyvää paikallista ruokaa.

DAY 2

Meidät tultiin hakemaan kauppaan autolla, koska hostellilta on aika pitkä matka keskustaan ja meidän kuski unohti eilen pysähtyä kaupassa.  Haettiin rahaa, syötiin lounas, käytiin kaupassa ja ostamassa torilta hedelmiä, tähän kaikkeen kuitenkin kului aikaa 7h, eli ihan koko päivä.

tämän päivän lounas

Hedelmätori

Ensimmäinen

Ensimmäinen koskaan kirjoittamani blogiteksti. Hassua. Tässä se nyt sitten on.

Sanna on nimi ja lähinnä aloitin blogin pitämisen siksi että saan jakaa matkakokemukseni. Mahdollisesti jatkossa jotain muutakin ilmaantuu tänne.

Ugandan reissu alkaa kahden viikon kuluttua, kuten blogin kirjoituskin. Palataan asiaan silloin.

we<3it